Jalkasi joutuvat juostessa koville, sillä kumpikin jalka iskeytyy maahan noin 600 kertaa kilometrin aikana. Juoksukengät ovatkin tärkein varuste iskunvaimennuksen kannalta ja niiden avulla voidaan myös ehkäistä loukkaantumisia.
Juoksukengät – sukupolvien välinen kuilu
Minulle uusien juoksukenkien ostaminen on puhtaasti välttämätön hankinta, ei asia, jota odotan innolla tai josta nauttisin. Sen lisäksi, että yhdestä kenkäparista joutuu maksamaan reilusti yli 100 euroa, täytyy luopua nykyisten kenkien tarjoamasta tutusta mukavuudesta ja kohdata uusien kenkien tuomat epävarmuudet. Tiedät, ettei ostamista kannata lykätä, sillä kengät on tärkeää vaihtaa loukkaantumisten välttämiseksi. Jokainen uusi pari tuo kuitenkin mukanaan riskin rakoille, hiertymille, uusien pohjallisten aiheuttamille kipukohdille sekä päkiän tai jalkaterän yläosan kivuille. Eikä pidä unohtaa sitä, että uusien, paksupohjaisten kenkien kanssa voi helposti kompastella.
Myönnän, että kuulun siihen sukupolveen, jolloin juoksukengät olivat vain hieman parempi vaihtoehto kuin kangastennarit. Olen aina pitänyt juoksukenkiä melko rumina ja erityisesti epänaisellisina. En olisi koskaan kuvitellut, että niistä voisi tulla muotiasusteita. Olen elänyt läpi kaikenlaiset markkinointikikat, kuten kiertojäykkyyttä tukevat rakenteet, ilmatyynyt ja kaikki mahdolliset räikeät väriyhdistelmät. Konservatiivisena ihmisenä olen pysytellyt samassa merkissä ja mallissa ainakin vuosikymmenen ajan. Juoksen viikossa yli 100 kilometriä, joten joudun vaihtamaan juoksukenkäni vähintään neljä kertaa vuodessa.
Olen tottunut siihen yllätykseen, kun menen kauppaan pyytämään tiettyä kenkämalliani ja huomaan, että se on jälleen uudistettu täysin uudenlaisella värityksellä ja joskus myös erilaisilla kiiltävillä muovisilla heijastimilla tai lisäosilla. Useammin kuin kerran värit ovat olleet niin epämiellyttäviä, että olen melkein vaihtanut merkkiä. Olen kuitenkin oppinut, että juoksukengissä mukavuus on ulkonäköä tärkeämpää. Myönnetään, että näiden kenkien hinnalla ei ole varaa tuhlata kenkäparia huonon valinnan takia. Muutaman mutaisen maastojuoksulenkin jälkeen kaikki kengät näyttävät joka tapauksessa samanlaisilta.
Sukupolvien välinen kenkäkuilu
Luulin siis nähneeni jo kaiken. Täytyy kuitenkin myöntää, että viimeisin käyntini juoksukenkäkaupassa sai minut tuntemaan, aivan kuin olisin ollut Prinsessa Ruususen tavoin unessa ja lopettanut juoksemisen vähintään 15 vuodeksi. Jouduin oikein nipistämään itseäni tajutakseni, että olin ollut samassa kaupassa vain kolme kuukautta sitten. Kaikki kengät näyttivät aivan kuin Lara Croft -tietokonepelistä peräisin olevilta futuristisilta malleilta eivätkä vakavasti juokseville tarkoitetuilta urheilukengiltä.
Täytyy myöntää, että ne näyttävät siisteiltä ja ovat vähemmän kömpelön näköisiä. Kun minulle kuitenkin esiteltiin oma suosikkikenkämallini uudessa, nauhattomassa muodossa, suhtauduin heti epäilevästi. En sitä paitsi saanut niitä jalkaani ilman kenkälusikkaa. Onko tämä muka kehitystä? Lisäksi kengissä on neopreeninen läppä, joka tulee jalkaterän päälle ja kiinnittyy toiselle puolelle, vähän sukkanauhan tapaan. En voinut olla miettimättä, pysyykö tällainen rakenne varmasti paikallaan.
Kun olin pomppinut kengillä ylös ja alas kaupassa ja tehnyt pienen testijuoksun ulkona, ei kuitenkaan tuntunut siltä, että minulla olisi paljon vaihtoehtoja. Vaikka tunsin oloni hieman huomiota herättäväksi, kengät tuntuivat kotiin kävellessä erittäin mukavilta. Tuntui aivan kuin olisin käyttänyt jonkinlaista sukellussukkaa enkä ollenkaan juoksukenkää.
Ensimmäisenä päivänä tein niillä puolentoista tunnin testijuoksun. Outoa. Tuntui siltä kuin jalkani ympärillä olisi ollut joustava side, mutta rakoista tai muista haittavaikutuksista ei ole raportoitavaa. Joten kai tähänkin täytyy vain tottua – samoin kuin siihen, että kenkälusikka täytyy pitää poissa vauvan ulottuvilta.
Kysymys kuuluukin: kuinka kauan tämä trendi kestää? Onko kyse jälleen yhdestä markkinointikikasta vai tuleeko kengännauhojen sitomisesta vielä jonain päivänä menneisyyttä?